Melinna B - virtuaalihevonen

LUE PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ
4 kpl - klikkaa tästä nähdäksesi!

(19.12.2009) Marraskuisia kuulumisia
Pitkä aika siitä, kun viimeksi istuin kirjoittamaan Melin kuulumisia. Taisi olla maaliskuussa! Takana on peräti yhdeksän tapahtumarikasta kuukautta, joina poni on kasvanut sekä mitoiltaan että luonteeltaan. Toukokuusta alkusyksyyn se kasvatteli vatsaansa kesälaitumella muiden nuorien tammojen kanssa, ja leikit näyttivät pallomaarusta pääteltynä jääneen vähiin loppuviikkoina ;) Muilta talleilta saapuneiden laidunkavereiden perään se kuitenkin huuteli ja vaikutti olevan eksyksissä ensimmäisen viikon, kun ympärillä ei ollutkaan tutuksi tullutta tyttöjengiä. Pennin ja Liisin kanssa se viihtyy kyllä, mutta bestis taisi löytyä muualta kuin Ruutilan poneista! Meli on kasvanut ihan järkyttävästi sitten kevään, ja se näyttää kasvavan vanhempiensa yli ellei venähdys tyssää kuin seinään. Joulukuun alussa mitta näytti 124cm ja on varmasti kasvanut vielä senttejä kolmivuotiskauden aloitukseen. Treenaus aloitettiin itse asiassa tässä kuussa säännöllisesti, mutta kunhan heitetään pienet kärrylenkit nelisen kertaa viikossa - keväällä käydään ensi kertaa radalla katselemassa mainoksia, omalla kesäradalla kun niitä ei ole :) Hyvää joulua, Meli! Pian, tasan viikon päästä, juhlitaan lisäksi tämän kavioliiton vuosipäivää!

(5.3.2009) Uusi kuu
Maaliskuu tulee olemaan hiljainen ja varsat saavat pääosin itsenäistä liikuntaa talvilaitumella, jonka vaihto saa niihin toivon mukaan lisää vipinää! Melin kanssa käydään kuitenkin parit taistot ohjasajossa tässä kuussa, mutta muuten se saa muiden nuorten poniemme tavoin vietellä rentoutumiskuukautta omien kiireideni vuoksi. PKK-näyttelyihinkin osallistuttiin helmikuun lopulla Penni-tamman kanssa samaan varsaluokkaan, arvostelua ei ole kuitenkaan vielä saatu. Toivotaan menestystä! Ainakin Meli käyttäytyi nappiin ja oikeastaan jo se on jättikokoinen plussa :-)

(16.01.2009) Parivuotisjuhlaa
Meli on nyt parivuotias. Erityisen iloinen sellainen! Se on aiheuttanut ajoittain hämminkiä ikiliikkujakoneistonsa ja äärettömän uteliaisuutensa takia, mutta ainakin tähän asti pysynyt vielä tallipihassa eikä ole jättänyt jälkeensä mahdotonta tuhoa :-) Itseasiassa se on ihan mukavan kirpeä ilopilleri talven synkkiin hetkiin!

Melin kanssa ollaan harjoiteltu alkuvuosi ahkerasti ohjasajoa. Yhä se on vähän turhan leikkisä, eikä tahtoisi millään ottaa mitään tosissaan - muuta kuin kotiinpäin kääntymisen! Vauhtia sillä ei varusteet niskassa kuitenkaan ole liiaksi, päinvastoin se jää tutkimaan paikkoja, hajuja ja makuja jokaiseen tienvieren lumiseen pöpelikköön :-) Onneksi maiskaus riittää saamaan sen puhtikoneiston jälleen käyntiin. Olen ilmoittanut Melin ensi kuusta lähtien muutamiin ohjasajokilpailuihin, ylihelppoihin luokkiin näin aluksi. Toivotaan kultaisia kokemuksia!

(26.12.2009) Ensimmäinen päivä
Punainen ja sulasuklaanruskea, takkuturkkinen ja siloposki - siellä ne kaksi, ruutilalaiset pikkutammat, haistelivat toisiaan, pörisivät turpakarvojen koskiessa ja säpsähtelivät jään tippuessa paljaaseen hankeen. Yhtäkkiä toinen puski toista polvitaipeillaan rintaan ja tuuppasi itsensä ja toisen mukanaan maahan; enää ei voinut tietää kumpi olikaan kumpi, sillä kaikki käynyt oli käynyt niin vinhaan ja nyt molemmat olivat yhtenä kahdeksanjalkaisena ponivarsankeränä.